Työkykyä ylläpitävä toiminta

Mitä työkyky on?

Professori Kirsti Launiksen mukaan työkyky on työn kehittämistä. Kyky tehdä työtä tai suoriutua työn asettamista vaatimuksista on monen tekijän summa. Ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kasvu, kehitys ja kouliintuminen ovat työkyvyn perusta riippumatta siitä, onko niihin pyritty vaikuttamaan koulutuksen ja harrastusten keinoin. Muun muassa motivaatio ja työhalukkuus vaikuttavat olennaisesti työsuoritukseen, työn tulokseen ja työssä jaksamiseen. Ihmisen työkyvyssä on kysymys toimintaedellytysten ja työn vaatimusten välisestä vastaavuudesta. Lainsäädännössä ei ole virallista työkykymääritelmää. Työkyvyttömyydestä sen sijaan on moniakin määritelmiä.

Työkykyä tulisi tarkastella laajasta näkökulmasta, jossa terveyden lisäksi työ ja työympäristö sekä elintavat vaikuttavat ikääntymisen ohella suoriutumiseen työelämässä. Kirsti Launiksen tutkimuksessa Työyhteisöt vanhan ja uuden murroksessa ihmiset kuvaavat työkykyä. Ihmiset määrittelivät työkyvyn eniten fyysisen työkyvyn käsittein kuten fyysinen kunto, terveys, fyysinen jaksaminen. Fyysiseen työkykyyn oli useassa vastauksessa liitetty myös psyykkinen terveys, mielenterveys, ammattitaito ja työmotivaatio. "Henkisesti ja fyysisesti jaksava, joka päivä, on jaksettava kuunnella useita asiakkaita, olla joustava ja huumorintajuinen, luova ja virikkeellinen, ratkoa asioita yksinään, etsiä tietoa ja viedä sitä eteenpäin, jaksettava vielä kotonakin."

Tyky-suunnitelma

Yritykset ovat organisoineet tykytoiminnan eri tavoin. Joissakin päävastuu suunnittelusta ja toteutuksesta on työterveyshuollolla. Työterveyshuollon ja työsuojelun läheinen yhteistyö on edellytys toimivalle tykytoiminnalle. Hyviä kokemuksia on saatu erillisistä tykyryhmistä, joiden koko ja projektinomainen työtapa saattavat vaihdella paljonkin. Tärkeintä kuitenkin on, että toimijoilla on tietoa, kokemusta ja innostusta kehittää ihmisten hyvinvointia.

Tyky-toiminnan tulevaisuus

Kirsti Launiksen mukaan työkykyä tulisi kehittää monien tekijöiden yhteisvaikuttavuudella ei vain poistaa yksittäisiä kuormitustekijöitä. Hänen mielestään yleistä muutosta ei ole. Arkipäivän työn muutos on paikallinen ja tilanteeseen sidottu. Näin ollen paikalliset osaajat voivat parhaiten toimia työn kehittäjinä. Jotta työntekijät voivat osallistua työnsä kehittämiseen, tarvitaan välineitä ja ennen kaikkea aikaa kehittämiseen ja tapojen muuttamiseen. Yksittäinen työyksikkö ei voi kehittää työtään tai tuottaa uudenlaisia toimintamalleja ilman rajojen ylityksiä ja uudenlaista vuoropuhelua koko organisaatiossa.

Esimerkkejä tykytoiminnan suunnitelmista ja ideoista löytyy useita: kuntosali, liikunta, rentoutus, taukojumppa, työn uudelleen organisointi, työnilo-palaverit, tulevaisuuden tekeminen yhdessä, ikäkausitreenit, nuoren ja ikääntyneen yhteiset tuokiot, esimiesten valmennukset, työohjaus, teematilaisuudet, osaamisen kehittäminen kiinteänä osana jokapäiväistä työtä, hiljaisen tiedon kuuleminen, rakentava vuorovaikutus ja yhteistyö. Ilman työn kehittämistä ei ole tykytoimintaa.

Työpaikan tykytoiminta on onnistunut kun ihmiset kokevat hallitsevansa elämää. Heille on kehittynyt työelämässä koherenssin tunne. Koherenssi on "luottamista elämän kantokykyyn".

Elämänhallintaa on suhtautuminen, jossa ympäröivä maailma, työ kaikkine vaatimuksineen, koetaan johdonmukaisena ja jäsentyneenä, hallittavana ja merkityksellisenä. Henkilö, jolla on vahva koherenssi, määrittelee itse sekä suhtautumisensa että toimintansa.

Kysymyksiä

Mitä tykytoiminta on silloin kun se on kaikkia tyydyttävää? Mitä ihmiset kaipaavat jaksaakseen työssä, mutta eivät ole sitä ilmaisseet? Mitä tapahtuisi, jos tykytoimintaa ei olisi?